Louhos Digitalin riveihin liittyi kolmen kuukauden mittaisella kesäharjoittelusopimuksella pirteä ja energinen journalismiopiskelija Saga Tanner. Hän on siitä harvinainen talentti, että kirjoituskynä pysyy molemmissa käsissä. Tässä alla on Sagan kirjoittama esittelyteksti.
Olen Saga Tanner, ja aloitin Louhoksen kesäharjoittelijana toukokuun alusta.
Tiesin jo 9-vuotiaana haluavani kirjoittajaksi. Alakoululaisena mielessäni loisti kirkkaana haave omasta rikosromaanista (olinhan jo silloin hurahtanut Jo Nesbön dekkareihin), mutta myöhemmin nuoruudessani unelmaduunikseni tarkentui toimittajan pesti. Urahaaveeni ovat jalostuneet entisestään opiskellessani Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa journalismia, vaikka palo luoda jotain uutta on pysynytkin.
Vaikka identifioidun kynäkeikariksi, myös markkinointiviestintä, some ja visuaalisuus ovat lähellä sydäntäni. Uteliaisuus ympäröivästä maailmasta on läsnä kaikessa tekemisessä: välillä tuntuu, että haluaisi tietää kaikesta kaiken. Muutamia kiinnostuksen kohteitani ovat yhteiskunnan toiminnot, musiikki, maailmanpolitiikka, sosiaalisen median ilmiöt, hyvinvointi, puutarhat, ilmastoasiat ja uusimpana lisänä kryptovaluutat. Etsin jatkuvasti uusia haasteita ja mahdollisuuksia oppia lisää.
Pari vuotta sitten pohdin lähtemistä kotikaupungistani Helsingistä maailman suuriin metropoleihin, mutta päätin parin tunnin mietinnän jälkeen muuttaa Turkuun. Ihastuin kaikkien helsinkiläisten ystävieni hämmästykseksi ensisilmäyksellä! Jostain kumman syystä jokiranta laivoineen vetää minua voimakkaasti puoleensa. Välillä ikävöin ratikan jylinää ja sisarusparveani, mutta pääkaupunkiin on onneksi vain parin tunnin ajomatka.
Louhokselle toisella yrittämällä
Louhokselle päätyminen oli monen stepin prosessi. Alun perin hain Viestintäliigaan harjoitteluun kevättalvella 2020, mutta silloin väliin tuli korona. Nyt kun vihdoin olen täällä, tuntuu ihan mahtavalta! Olen miettinyt jo ensimmäisen viikon aikana monta kertaa, että miten näin paljon mukavia ja asiantuntevia ihmisiä voi olla töissä saman katon alla.
Kokemukseni mukaan täkäläisten oletus helsinkiläisistä on se, että he ovat aina kiireisiä. Tämä ei kuitenkaan ole kohdallani (aina) totta. Rakastan mökillä ja muualla luonnossa rauhoittumista. Hiljaisuus on asia, jota en voi suurkaupungin kasvattina koskaan ottaa itsestäänselvyytenä. Sieluni lepää riippumatossa lämpimänä kesäiltana tai keskellä kuusimetsää patikoidessa (jos vain hyttysiä ei ole liikaa). Luonto on minulle tärkeä voimavara ja meidän suomalaisten etuoikeus.
Myös liikunta toimii arjen tasapainottajana. Pari vuotta kestänyt kuntosaliharjoittelu on nyt tauolla olkapäävamman vuoksi, ja olen joutunut olemaan kekseliäs treeniohjelmien suhteen. Heikkous olkapäässä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voimaa löytyisi töiden ja koulutehtävien työstämiseen. Vasemmasta kädestä on myös hiottu lähes tasavertainen kirjoituskäsi oikean rinnalle ja tavoitteena olisi, että tulevaisuudessa sisällöntuotanto onnistuisi molemmilla käsillä.
Olkapäävamman kuntoutukseen on epävirallisesti kuulunut myös satoja tunteja Tiktokin selailua. Parikymppisenä diginatiivina voinkin sanoa olevani elementissäni sosiaalisen median eri kanavissa. Minusta some on ollut yritysmaailmassa jo pitkään aliedustettuna, ja sen potentiaali on tajuttu vasta viime vuosina. Haluan olla mukana valjastamassa tätä ainutlaatuista resurssia saavutettavammaksi, tasavertaisemmaksi ja sisällöltään monipuolisemmaksi. Tulevaisuuden työmarkkinoilla Louhokselta saamani someosaaminen tulee olemaan timanttinen valttikortti.
