Pyöreitä vuosia ei ollut tarkoitus juhlia käsijarru päällä. Perjantaina 21.8. tämä lupaus lunastettiin Logomossa, kun Louhoksen 10-vuotista ja Sivustamon 20-vuotista taivalta kokoontui juhlimaan asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, entisten työntekijöiden, nykyisten louhijoiden ja muiden matkan varrelta tuttujen huipputyyppien joukko.

Skumppaa, hodareita ja sopiva määrä virallista ohjelmaa

Teatron ovet aukesivat puoli viideltä, minkä jälkeen festaripassit löysivät kauloihin, skumppalasit käsiin (toimitusjohtaja anteliaasti tarjosi vapaan kaadon) ja ensimmäiset vieraat kuvausseinälle. Hodaribuffa piti huolen siitä, ettei iltaa tarvinnut lähteä suorittamaan tyhjällä vatsalla.

Toimitusjohtajan päräyttävä ja vähintäänkin yllättävä asunvaihto juuri ennen tervetulopuhetta jätti yleisön sopivasti hämmennyksen valtaan. Kun siitä oli jotenkuten toivuttu, sentään yritettiin käyttäytyä kuin kyseessä olisi ihan oikea yrityksen merkkipäivä. Upean juontajamme Sanna Salovaaran johdolla muisteltiin matkan varrelle mahtuneita tarinoita sekä testattiin, keneltä löytyy paras tuntuma Louhoksen värikkäisiin vaiheisiin.

Ja kyllähän sieltä asiantuntijat löytyivät:

Louhoksen Lordiksi kruunattiin Juhani Koskinen, kaiken tiedon, turhan tiedon ja vielä turhemman tiedon kiistaton hallitsija. Tässä kohtaa emme enää kysy, mitä Juhani tietää, koska selvää on, että hän tietää liikaa.

Louhoksen Ylitietäjän arvonimen nappasi Osku Valtonen. Hämmentävän hyvin tuntui asiat olevan hallussa, mutta niin kai se tarttuu, kun on ollut historiaa myötäelämässä. Muutama aukko sivistyksessä pelasti kuitenkin Louhoksen Lordi -titteliltä. Onnea ny.

Louhoksen Kisälliksi selviytyi Pasi Tocklin. Tietoa löytyi enemmän kuin keskivertoihmiselle on terveellistä, mutta vähän jäi vielä piippuun. Tällä suorituksella ei Porilaisten marssia kehtaa soittaakaan, mutta ei jätetä onnitteluja jakamatta.

Omistajillekin suotiin puheenvuoro

Ruokailun jälkeen kuultiin kaunis juhlapuhe, minkä jälkeen Louhoksen omistajat kutsuttiin yksi kerrallaan lavalle omien sisääntulobiisiensä saattelemana. Tai lähes omien – Esko ei saanut omaansa valita, koska kaikkea päätösvaltaa ei sentään sovi osakkaillekaan antaa.

Lavalla nelikko pääsi tiukkaan tenttiin historiasta, yhteisestä tekemisestä ja yhdessä tekemisen muotoutuneesta dynamiikasta. Siinä missä juhlapuheessa ehdittiin herkistyä, tentissä päästiin jo vähän lähemmäs sitä, miltä yhteinen taival on oikeasti näyttänyt ja tuntunut. Joko olette kuulleet, miten neljä osakasta, alastomuus ja saukko saadaan mahdutettua samaan lauseeseen?

Juhlakalujen mukaan, tietenkin

Illan baaritarjontakin oli rakennettu juhlakalujen näköiseksi. Kaikille jotakin ja nimien perusteella vähintään yhtä paljon selitettävää kuin juotavaa. Tiskiltä löytyivät osakkaiden nimikkojuomat:

Jun Kin Tonik – Iiron pitkän linjan suosikista inspiraationsa saanut raikas gin tonic appelsiinitwistillä.

Puuhelmi 67 – klassinen rommikola Artun ja muiden sählyukkojen makuun.

Kultamuuli 404 – moskovalainen Eskon tapaan tarjoiltuna. Tällä versiolla vältettiin ainakin lähtökohtaisesti system error.

Ponipojan heinäpirtelö – alkoholiton vaihtoehto niille, joilla oli Petterin tavoin vielä järki päässä.

Sitten päästiin asiaan

Kun sadekuurot oli saatu aisoihin, Louhoksen yrittäjät Iiro Junnila, Arttu Arojoki, Petteri Poukka ja Esko Junnila viuhahtivat Logomon päälavalla juuri ennen illan seuraavaa ohjelmanumeroa. Siinä vaiheessa Lordin lavasteet olivat jo paikoillaan ja oli aika luovuttaa estradi ihmisille, jotka tietävät hieman meitä enemmän näyttävistä sisääntuloista.

Lordin 20-vuotisjuhlakeikka osui Kultajuhlien kylkeen niin nätisti, että vähemmän taikauskoinenkin voisi epäillä tässä olleen jonkinlainen suunnitelma. Dramaattiset ajoittaiset sadekuurotkin tuntuivat tässä kohtaa lähinnä huolellisesti ajoitetuilta erikoistehosteilta.

Keikan jälkeen ei suinkaan kotiin

Lordin viimeisten sointujen jälkeen palattiin Teatroon, jossa loppuillan ohjelma noudatti hyvin yksinkertaista kaavaa: karaoke käyntiin ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Ja tapahtuihan sitä.

Laulu raikasi, bravuurit eivät jääneet laulamatta, juhlakansa jaksoi pitkälle yöhön ja siinä kohtaa, kun ilta olisi normaalisti saattanut alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä, pöytään kannettiin vielä pizzapaloja. Teatron ovet pysyivät auki reippaasti yli puolen yön, joten Kultajuhlien kestävimmille suorittajille annettiin ihan reilu mahdollisuus näyttää kuntonsa.

Jotta illasta jäisi muutakin käteen kuin hataria muistikuvia, mukaanviemisiksi sai napata Louhos10-teemaista tavaraa: testolimua, pastilleja, tölkinavaajia ja lasinalusia. Jonkinasteinen huoltovarmuus oli siis huomioitu myös kotimatkaa ajatellen.

Kiitos teille, jotka olette olleet matkassa mukana

Kymmenen vuotta Louhosta ja kaksikymmentä vuotta Sivustamoa tarkoittaa lopulta aika paljon muutakin kuin numeroita.

Niihin vuosiin mahtuu valtava määrä asiakkaita, yhteistyökumppaneita, työntekijöitä, entisiä työntekijöitä, onnistumisia, harha-askelia, yrityskauppoja, uusia alkuja ja varmasti muutama sellainenkin ratkaisu, jota ei enää muistella aivan yhtä äänekkäästi.

Siksi Kultajuhliakaan ei haluttu viettää vain pienen porukan kesken.

Kiitos jokaiselle Logomoon saapuneelle ja jokaiselle, joka on ollut tavalla tai toisella mukana matkassa tähän asti. Oli hienoa saada saman katon alle näin paljon ihmisiä Louhoksen ja Sivustamon historian eri vaiheista.

Jos illasta jotain opittiin, niin ainakin se, ettei pyöreitä vuosia kannata jättää juhlimatta.

Kiitos seurasta. Olihan meillä nyt h*lvetin hauskaa.

Kameran takana juhlatunnelmia tallensi Petri Mast, suuri kiitos huikeista kuvista ja videoista!